Meidän tavoitteemme

Elinvoimaiset luontaisesti lisääntyvät järvivaelteiset taimenkannat

Monivaiheinen ja haastava elinkierto

Järvivaeltaisen taimenen elinkierto mätimunasta lisääntymiskykyiseksi yksilöksi kestää 5-6 vuotta.  Muihin järvissä eläviin kalalajeihin verrattuna järvivaelteisen taimenen elinkierto on erittäin haastava nykyisissä ihmisen muuttumissa ympäristöolosuhteissa. Ihminen on toiminnallaan huonontanut taimenen lisääntymismahdollisuuksia, heikentänyt poikasten selviytymistä, vähentänyt lisääntymiskykyisten yksilöiden määrää ja estänyt  erilaisilla rakenteilla taimenen vapaan liikkumista lisääntymisalueiden ja syönnösalueiden välillä. Yhdessä nämä tekijät ovat johtaneet taimenkantojen heikentymiseen ja niiden häviämiseen.

LISÄÄNTYMINEN

Taimen lisääntyy syksyllä virtavesissä, jotka ovat veden laadultaan riittävän hyviä tälle vaateliaalle lohikalalle. Pelkkä virtaava vesi ei riitä taimenen lisääntymiseen, vaan virtavesissä tulee olla taimenen lisääntymiseen soveltuvia kutusoraikoita. Kutusoraikot tulee muodostua riittävän karkeasta sorasta ja soraikot tulee sijaita virtaamaolosuhteiltaan oikeissa paikoissa. Nykyisissä uittoperatuissa uomissa on erittäin vähän tämänkaltaisia taimenen lisääntymiseen soveltuvia soraikoita. Syksyllä soran sisään laskettu mäti kehittyy soran sisällä talven ajan. Mikäli mäti ei ole riittävän hyvin suojassa soran sisällä pohjaeläimet ja kalat voivat aiheuttaa predaatiolla suuren mätikuolleisuuden talven aikan. Talvella mäti altistuu myös fyysikaalisille ja veden kemiallisille tekijöille. Valuma-alueelta tuleva kiintoainekuormitus voi tukkia kutusoran, jolloin vesi ei läpäise soraa ja soran sisällä olevan mädin hapen saanti estyy, mikä johtaa mädin tuhoutumiseen. Myös hyyhdejää, uoman kuivuminen, jääkannen painuminen ja muut tekijät voivat heikentävät tai estää mädin kehittymistä talven aikana. Virtavesien kutusoraikoiden määrä, niiden laatu ja sijainti sekä virtaveden ympäristöolosuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten tehokkaasti taimen pystyy luontaisesti lisääntymään ja paljonko poikasia kuoriutuu toukokuussa.

POIKASVAIHE

Jos taimenen mätivaihe on haastava niin ei poikasvaihekkaan kovin helppo tule olemaan. Järivaelteisin taimenen poikasvaihe virtavesissä kestää 2-3 vuotta. Pienten taimenen poikasten selviytyminen riippuu virtaveden uoman rakenteesta ja muista ympäristöolosuhteita. Taimenen poikaset kuoriutuvat mädistä toukokuussa. Kuoriutumisen jälkeen ruskuaispussin omaavat noin 2 cm pituiset poikaset pysyttelevät vielä liikkumatta soran sisällä. Kun ruskuaispussin vararavinto on käytetty loppuun poikaset siirtyvät soran sisältä vapaaseen veteen ja alkaa käyttämään ulkoista ravintoa. Pienet taimenen poikaset suosivat “nilkansyvyisiä” ranta-alueita, jossa on runsaasti suojapaikkoja. Vahva vesisammalkasvusta antaa hyvän kivikkorakenteen ohella suojaa pienille taimenille ja luo samalla erinomaiset elinolosuhteet taimenen ravintokohteille pohjaeläimille. Jos pienille 3-4 cm pituisilla taimenen poikasille ei ole riittävästi suojapaikkoja petokalat (ahven, hauki ja made) syövät runsaasti taimenen poikasia

Ensimmäisen kesän aikana ns. nollikaat taimenet saavuttavat noin 10 cm pituuden. Hyvissä kasvuolosuhteissa poikaset jatkavat kasvuaan noin 10 cm vuodessa. Poikasten koon kasvaessa niiden elinympäristövaatimukset muuttuvat. Ne siirtyvät rantamatalasta syvempiin ja vuolaammin virtaaville alueille. 1-3 vuoden ikäiset taimenet tarvitsevat kesänvanhojen yksilöiden tavoin suojapaikkoja. Koskessa tai virta-alueessa tulisikin olla suurempia kiviä, jotka antavat suojaa isommille taimenille. Poikasten koon kasvaessa vaaraksi joutua petokalojen syömäksi pienenee, mutta tilalle tulee uusia vaaroja. Taimenen koon kasvaessa saukko ja minkki voivat saalistaa näitä paremmin. Erityisesti talvella saukko ja minkki elävät avoimina pysyvien virtavesien äärellä, jolloin niiden saalistus kohdistuu ympäri vuoden virtavesissä eläviin  taimeniin. Luonnontilaisessa koskissa joissa on runsaasti suojapaikkoja eri ikäisille taimenille saukko ja minkki aiheuttama kuolleisuus ole kovin suurta, mutta kivettömissä peratuissa uomissa nämä pystyvät helpommin pyydystämään taimenia, jolloin vaikutus taimenkantaan voi olla merkittävä.

Lisääntymiskykyiset yksilöt

Kun taimenet saavuttavat 2-3 vuoden iän ja noin 25-30 cm pituuden alkaa vaeltavilla taimenilla syönnösvaellus.  Virtavesissä syntyneet yksilöt lähtevät vaeltamaan järviin, jossa niillä on kasvun kannalta paremmat ravinto-olosuhteet. Järvissä taimenet ovat syönnösvaelluksella 1-3 vuotta, jolloin se saavuttavat  noin 60 cm pituisina sukukypsyyden. Osa taimenista saavuttaa sukukypsyyden ennen järvivaellusta, jolloin ne jäävät virtaveteen elämään. Syönnösvaellus on yksilölle suuri riski, mutta toisaalta se on yksilölle ja sen suvun jatkamiselle suuri mahdollisuus. Syönnösvaelluksen etu on se, että valtavat yksilöt kasvavat paikallisesti eläviä taimenia suurempikokoisiksi,  jolloin ne tuottavat myös paikallisia taimenia enemmän sukutuotteita. Syönnösvaelluksen riskit liittyvät vaelluksen aikana taimeniin kohdistuvaan kuolleisuuteen. Taimenet altistuva vaelluksen aikana petojen lisäksi myös ihmisen aiheuttamalle kalastuskuolleisuudelle. Mikäli vaeltava taimen selviytyvät syönnösvaelluksesta ja ne onnistuvat palaamaan kotivirtaveteen lisääntymään syksyllä, niillä on toinen kilpailuetu paikallisesti eläviin taimeniin nähden. Järvivaelteiset yksilöt voivat suuremman kokoisina vallata reviirikamppailussa parhaat lisääntymisalueet ja paikallisesti elävät yksilöt joutuvat tyytymään huonompiin lisääntymisalueisiin. On todennäköistä, että vaeltavien yksilöiden lisääntyminen onnistuu paremmilla lisääntymisalueilla paremmin, jolloin ne tuottavat vesistöön enemmän poikasia. Näin vaeltavien yksilöiden geeniperimä voimistuu taimenkannassa, mikä saattaa usean sukupolven jälkeen johtaa yksilöiden voimakkaampaan vaelluskäyttäytymiseen.

KALOJEN VAPAA LIIKKUMINEN

Kalojen vapaata liikkumista rajoittavat rakenteet ovat merkittävä este järvivaelteisen taimen luontaisen elinkierron toteutumiselle. Yksikin kalojen liikkumista estävät rakenne virtavesistön alaosassa estää taimenten vaelluksen lisääntymisalueen (virtavesi) ja syönnösalueen (järvi) välille. Useassa tapauksessa keväällä tulva-aikana alavirtaan vaellukselle lähtevät taimenen poikaset voivat ylittää nousuesteet, mutta syksyllä lisääntymään palaavat yksilöt eivät pysty esimerkiksi pienen virtaaman takia pysty ylittämään samoja nousuesteitä. Aikaisemmin lähes kaikissa vähänkin suuremmissa puro ja jokivesistöissä oli myllyjä ja sahoja, joiden patorakenteet estivät taimenten vaellukset. Taimen on kalalajina sopeutumisen mestari, joka luonnonvallinnan kautta sopeutuu muuttuviin ympäristöolosuhteitiin. Voidaankin kysyä onko ihmisen tekemät padot, johtaneet vaeltavien taimenten geeniperimän häviämiseen ja paikallisesti elävien yksilöiden geeniperimän voimistumiseen. Voi olla, että ihmistoiminta vuosi satojen aikana muuttanut vaeltavat taimenkannat pikkuhiljaa paikallisesti eläviksi taimenkannoiksi. Jos tämä pitää paikkansa, niin ehkä oikeilla toimenpiteillä paikallisesti elävät taimenkannat saadaan muutettua takaisin vaeltaviksi taimenkannoiksi.

Kalastajan vastuu

Kalastuksen järjestäminen vilppulankoskella

Kalastaja vaikuttaa omilla kalastustavoillaan taimenkantojen tilaan

Vaikka järvivaelteisen taimenkannan luontainenelinkierto tarkemmin ajateltuna tuntuu lähes mahdottomalta suoritukselta nykyaikana vallitsevissa olosuhteissa uskomme, että yhdessä toimimalla taimenkantojen tilaa voidaan parantaa pitkäjänteisellä hoitotyöllä. Taimenkantojen vahvistaminen vaatii apua niin vesialueiden omistajilta, kalatalousalueilta, erityiskalastuskohteilta kuin myös kalastajilta.  

Pyrimme omalta osaltamme kehittämään Vilppulankosken kalastusta suuntaan, jossa järvitaimenen luonnollinen monivaiheinen elinkierto otetaan huomioon sekä tukemaan taimenkannan hoitotoimenpiteitä niin Vilppulankoskessa kuin koko Näsijärven reitillä.Vaikka kalastajat eivät mieltäisikään oman kalastuksensa vaikuttavan taimenkantojen tilaan, on tosiasia kuitenkin se, että jokaisen kalastajan kalastus vaikuttaa ainakin jollakin tavalla taimenkannan tilaan. Se kuinka suuri tämä vaikutus on vaihtelee paljon siitä, millä tavalla kalastaja toimii koskilla, millä tavalla hän kalastaa ja miten hän käsittelee saaliiksi saatuja taimenia. Vilppulankosken kaltaisella koskikalastuskohteella käy kesän aikana satoja kalastajia. Vaikka yhden kalastajan vaikutus taimenkannan tilaan on pieni muodostuu kaikkien kalastajien vaikutus lopulta suureksi. Vilppulankoski on varsin pienialainen ympäristö, jossa pienet poikasvaiheen taimenet (ikä 1-3 vuotta) tulevat kalastajien pyydystämäksi lukemattomia kertoja ennen sukukypsyyden saavuttamista. Näin ollen saaliiksi saatuja pieniä yksilöitä tulisi käsitellä hellävaraisesti ja yhtä arvokkaasti suuria taimenia. Pienten taimenien saaminen kalastuksen yhteydessä ei ole merkki huonosti hoidetuista istutuksista, vaan hyvä merkki taimenen luontaisen elinkierron toteutumisesta.  

Kahlaaminen kuuluu olennaisena osana perhokalastukseen. Kahlaamisella on kuitenkin negatiivisia vaikutuksia taimenen luontaisen lisääntymisen onnistumiseen, jos se tehdään kevättalvella tai keväällä. Koskessa keväällä kahlaaminen tuhoaa soran sisällä kehittyvän mädin, mikä pienentää luontaisesti syntyvien poikasten määrää. Monien muiden koskialueiden tavoin myös Vilppulankoskessa on koko koskialueella kaluukielto ajalla 1.12.-31.5. Vaikka muulloin kahlaamista voi tehdä vapaasti, pyydetään kalastajia huomioimaan muut kalastajat kahlaamisessa ja välttämään turhaa kahlaamista. Joissakin tapauksissa on arvioitu, että kesälläkin tapahtuvalla kahlaamisen saattaa olla negatiivisia vaikutuksia pienten taimenen poikasten selviytymiselle. Koskialueella tapahtuva jatkuva kalastajien kahlaaminen karkoittaa rantamatalassa suojapaikoissa olevat pienet taimenet suojapaikoista pois, jolloin ne ovat herkempiä joutua petokalojen saaliiksi. 

Useissa Suomen erityiskalastuskohteissa on otettu käyttöön erilaisia kalastus säätöjä, jotka voivat rajoittaa useilla eri tavoilla koskella tapahtuvaa kalastusta. Kalastus säännöillä voidaan rajoittaa niin kalastajamääriä, kalastusaikaa, kesäaikasta kahlaamista, käytettävien koukkujen tai perhojen määrää, koukun kokoa, perukkeen paksuutta tai että vain väkäsettömiä koukkujen saa käyttää. Vilppulankoskella on käytössä vain koukkurajoitus, jossa vieheissä/perhossa saa olla enintään yksi kolmihaara koukku. Vaikka koskella ei olekkaan väkäsettömien koukkujen käyttöpakkoa suosittelemme niiden käyttöä kalojen vapauttamisen helpottamiseksi. Uskomme  ja toivomma, että kalastajat tiedottamisella valitseva kestävät ja muita huomioivat kestävät kalastustavat, eikä kalastusta koskella ole tarvetta ohjata nykyistä voimakkaammin.

Elinympäristöjen ennallistaminen

Virtavesien kunnostaminen

Virtavesien kunnostamisella luodaan puitteet taimenen luontaisen elinkierron toteutumiselle

Vilppulankoskea on monien muiden virtavesien tavoin muutettu kulloinkin vallitsevien ihmisen tarpeiden mukaan. Virtavesiä on perattu valuma-alueen kuivatusta varten, jolla on pyritty parantamaan puuston kasvun ja viljelyolosuhteita. Virtavesiä on valtion tuella perattu voimakkaasti tukin uittoa varten. Uittoperkauksilla suoristettiin virtavesien luontainen mutkaisuus ja samalla poistettiin virtavesien luontainen kivikkorakenne. Uittoperkaukset hävittivät  virtavesistä taimenen suojapaikat ja lisääntymiseen soveltuvat kutusoraikot. Myllyjen ja sahojen padot ovat puolestaan katkaisseet jävivaelteisten taimenkantojen vaellusyhteyden syönnöalueiden (järvien) ja lisääntymisalueiden (virtavesien) välillä. Laaja-alaisten elinympäristön muutosten takia vaeltavat järvitaimenkannat ovat joko sopeutuneet elämään paikallisesti tai ne ovat hävinneet useista vesistöistä.  Nykyisin elinvoimaisia taimenkantoja ei ole enää jäljellä Etelä- ja Keski-Suomessa.

Virtavesien ennalistamisella pyritään korjaamaan ihmisen tekemät negatiiviset muutokset virtavesissä. Kunnostuksilla luodaan virtavesissä eläville eläinlajeille paremmat lisääntymis- ja elinolosuteet. Vilppulankoski kunnostettiin kalataloudellisesti 2000-luvun alussa. Taimenen luontaisen lisääntymisen parantamiseksi Vilppulankoskella järjestettiin talkookunnostuksia vuosina 2015 ja 2016. Talkookunnostuksissa koskialueelle tehtiin viisi erillistä taimenen kutusoraikkoa. Taimenen kutualueiden kunnostuksia tullaan jatkamaan tulevina vuosina.   

Vaikka vuolaasti virtaavassa Vilppulankoskessa (12 300 m²) on hyvät elinolosuhteet isompikokoisille taimenille on pienille poikasille soveltuvaa matalan veden aluetta varsin vähän. Poikasille soveltuvasta pienestä pinta-alasta johtuen on selvää, että taimenen poikastuotanto määrä on varsin rajallinne tässä koskessa. Vilppulankosken reitille laskee useita pienvirtavesiä, joissa on huomattavasti Vilppulankoskea enemmän taimenen lisääntymiseen ja poikasille soveltuvia alueita. Näiden pienvirtavesien kunnostuksilla ja taimenkantojen palautustoimilla on mahdollista vahvistaa merkittävät koko Näsijärven alueen vaeltavien taimenkantojen tilaa.

Vilppulankosken talkookunnostus 2015

Vilppulankoski on kunnostettu kalataloudellisesti 2000-luvun alussa. Taimenen luontaisen lisääntymisen parantamiseksi koskialueella järjestettiin ensimmäiset talkookunnostukset vuonna 2015. Kunnostuksen tavoitteena oli muodostaa koskeen taimenen lisääntymiseen soveltuvia kutusoraikoita. Talkoopäivän aikana soraikoita rakennettiin maantiesillan yläpuolelle sekä alimmaisen heittolaiturin yläpuolelle. 

Vilppulankosken talkookunnostus 2016

Vilppulankosken kunnostukset saivat jatkoa vuonna 2016, kun koskella järjestettiin toiset talkookunnostukset. Kunnostuksissa jatkettiin  siitä mihin vuonna 2015 jäätiin. Kunnostusten aikana muodostettiin maantiesillan alle, kosken niskalla taimenen kutusoraikko ja kaksi kutusoraikkoa tehtiin keskiriutan alaosalle.

Toimet edistyvät

Taimenkantojen hoitotoimet

Taimen lisääntyy luontaisesti Vilppulankoskessa -toisin on alueen pienvirtavesissä

Pienet virtavedet ovat vaeltavien taimenkantojen vahvistamisen kulmakivi. Pienten virtavesien kunnostuksilla ja taimenkantojen hoitotoimilla voidaan merkittävästi vahvistaa suurten reittivesien taimenkantojen tilaa. Virtavesien kunnostaminen ja taimenkantojen hoitotyö lähtee liikkeelle virtavesien nykytilan kartoittamisella. Virtavasi-inventoinnilla selvitetään virtaveden nykytila ja arvioidaan sen kunnostamisen mahdollisuudet. Virtavesi-inventoinnin yhteydessä virtaveden kalaston tila ja taimenen esiintyminen on hyvä selvittää sähkökoekalastuksilla. Taimenen esiintymisen selvittämisen ohella koekalastuksilla kerätään taustatietoa myös miten kunnostustoimet vaikuttavat vesistön kalakannan tilaan.

Niissä virtavesissä, jotka sähkökoekalastuksilla todetaan taimenettomaksi voidaan taimenkanta pyrkiä kotiuttamaan joko siirtoistutuksilla tai taimenen mätirasiaistutuksilla. Siirtoistutuksissa käytettävät taimenistukkaat pyydetään sähkökoekalastamalla lähialueen virtavedestä ja ne siirretään kotiutettavaan vesistöön. Siirrettäviä yksilöitä tulisi pyytää vain taimenkannoista, jotka ovat riittävän vahvoja ja elinkykyisiä. Koska elinvoimaisia taimenkantoja ei juuri ole, ei taimenen siirtoistutuksia ole käytetty nykyisin uusien taimenkantojen muodostamisessa vaan yleisin tapa viime vuosina on muodostaa uusi kanta taimenen mätirasiaistutuksilla. Pirkanmaalla taimenen mätirasiaistutukissa on käytetty pääasiallisesti Rautalammin reitin taimenkannan mätiä. Mätirasiaistutuksia ei ole tehty Vilppulankoskeen, koska vuosina 2014 ja 2017 tehdyt sähkökoekalastukset ovat osoittaneen taimen luontaisesti lisääntyvän koskessa. 

Vilppulankosken reitillä, Ruoveden ja Kuorenveden alueella, on lukuisia pieniä virtavesiä jotka sopivat taimenen lisääntymis- ja poikastuotantovesistöiksi. Näiden virtavesien kunnostuksilla ja hävinneiden taimenkantojen palauttamisella on mahdollista parantaa merkittävästi Näsijärven reitin pohjoisosan taimenkantojen tilaa. Alueen virtavesien ja taimenkantojen hoitotoimia on alettu toteuttamaan Kuoreveteen laskevassa Lahnajoessa.

Lahnajoen virtavesi-inventointi

Virtavesien tilan parantamisen ensimmäinen toimenpide on sen nykytilan selvittäminen virtavesi-inventoinnilla. Inventoinnin perusteella voidaan arvioida, miten ihminen on muuttanut vesistön tilaa ja mitkä ovat sen suurimmat ongelmakohdat taimenen luontaisen elinkierron kannalta. Inventoinnin perusteella voidaan arvioida vesistön kunnostusmahdollisuudet ja suunnitella mistä kunnostukset tulisi aloittaa.  

Lahnajoen sähkökoekalastus

Virtavesi-inventoinnin yhteydessä on hyvä totuttaa samanaikaisesti vesistön kalakannan tilan arviointi ja taimenen mahdollinen esiintymisen selvittäminen sähkökoekalastuksilla.  Sähkökoekalastusten tavoitteena on myös kerätä taustatietoa vesistön kalakannan tilasta ennen kunnostustoimien toteuttamista, jotta kunnostusten toteuttamisen jälkeen voidaan arvioida miten kunnostukset ovat vaikuttaneet kalakannan tilaan. Ilman seurantatietoa ei voida arvioida virtavesien ja taimenkantojen hoitotyön vaikutuksia.