Taimenen luontaisen elinkierron vahvistaminen Vilppulankosken reitillä



Yleisesti ottaen vapaa-ajankalastajat ovat nykyisin hyvin tietoisia siitä, mitä tarkoitetaan järvitaimenen luontaisella elinkierrolla. Tämä tarkoittaa vaeltavan taimenen tapaa lisääntyä virtavedessä, viettää poikasvaihe (2-3-vuotta) lisääntymisalueen läheisyydessä sekä sitä, että taimen lähtee noin 25 cm:n pituuden saavutettuaan syönnösvaellukselle järviin. Järvessä hyvien ruokaolosuhteiden vallitessa tapahtuu järvitaimenen merkittävin kasvu. Saavutettuaan 5-6 vuoden iässä 55-60 cm:n pituuden järvitaimen palaa synnyinvesistöönsä lisääntymään sulkien näin samalla sen elinkierron. Jos tämä taimenen luontainen elinkierto on yleisellä tasolla hyvin tiedossa, miksi luontaisesti lisääntyvät taimenkantamme ovat erittäin heikossa tilassa? Mitä kalastuksen järjestämisestä vastaavat tahot voisivat tehdä asian parantamiseksi? Entä voisivatko vapaa-ajankalastajat omilla valinnoillaan vaikuttaa taimenkantojen tilaan?



Tyypillinen Pohjois-Pirkanmaan virtavesistä pyydetty,
juuri vanhan alamitan (40 cm) ylittänyt taimen.



Vilppulankoskea voidaan pitää Pirkanmaalla poikkeuksellisena järvitaimenen kalastuskohteena. Sijainti suurten vesistöjen välissä luo hyvät mahdollisuudet vahvalle ja luontaisesti lisääntyvälle järvitaimenkannalle. Vaikka Vilppulankoski on säännöllisten istutusten ansiosta saalisvarma ja houkutteleva kalastuskohde, josta saadaan saaliiksi niin kirjolohta, taimenta, harjusta kuin myös tavanomaisia järvikalalajeja, ovat suuret yli 60 cm lisääntymiskykyiset  järvitaimenet varsin harvinaisia saaliskaloja. Kuinka näitä tavoiteltavia elämyksen tuottajia saataisiin lisää Vilppulankosken vesireitille??        


Vuonna 2013 Vilppulankoskella otettiin ensimmäiset askeleet taimenkannan tilan parantamiseksi ja tulevina vuosina tätä työtä on tarkoitus jatkaa. Seuraavaksi käydään läpi niitä toimenpiteitä, joita Vilppulankoskella on otettu käyttöön tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi esitetään niitä mene-telmiä, joilla vapaa-ajankalastajat voivat itse vaikuttaa taimenkannan tilan vahvistamiseksi.

Tässä tulevaisuuden tavoite!!!



Taimenen syysrauhoitus 11.9-15.11


Kaikissa lohi- ja siikapitoisissa virtavesissä, näin ollen myös Vilppulankoskessa, on lailla säädetty taimenen syysrauhoitus. On toki vesistöjä, joissa rauhoitus on kumottu kalastuksellisista syistä, mutta Suomessa näitä vesistöjä on vähän. Taimenen syysrauhoituksen tarkoituksena on luoda virtavesissä syksyllä kuteville kaloilla lisääntymisrauha. Tämän vuoksi Vilppulankoskessa on kalastuskielletty 11.9-15.11 välisen ajan.


Syysrauhoituksen loputtua Vilppulankoskesta voidaan saada vielä kutemattomia taimenia, jotka suositellaan vapautettavan. Loppukaudesta koskialueelta saadaan myös tummia kuteneita yksilöitä, jotka eivät ole ruokakalana kovin hyvän laatuisia. Nämäkin yksilöt suositellaan laskettavan takaisin ja ruokakalaksi suositellaan käytettävän kirjolohta, jota Vilppulankoskeen istutetaan.

Kuvassa tyypillinen talvikaudella pyydetty taimen, joka on

tumma ja varsin laihassa kunnossa. Kala vapautettiin kuvauksen jälkeen.





Kahluukielto 16.11 - 31.5


Kahluukielto on jatkumoa taimenen syysrauhoitukselle. 

Jos luontaista lisääntymistä koskialueella on tapahtunut, ei ole kovinkaan järkevää, että soran sisään laskettu mäti tuhotaan kalastajien toimesta lisääntymis-paikoilla kahlaamalla. Taimen laskee mätinsä tavallisesti koskien niska-alueilla oleviin sorapohjaisille alueille, tämän takia niska-alueella on kahluukielto 16.11-31.5 välisen ajan. Mätijyvät kehittyvät talven aikana suojassa soran sisällä. Kuoriutuminen tapahtuu touko-kesäkuun aikana. 


Tästä on pitkä matka 60 cm:n pituiseksi suvunjatkajaksi. Silmäpiste vaiheella oleva taimenen mätimuna (vasen kuva). Nykyisin myös Pirkanmaalla on alettu taimenkantojavahvistamaan taimenen mätirasiaistutuksilla. Menetelmällä luodaan istutusvesistöön leimaantuneita taimenkantoja (oikea kuva).



Uusimpien tutkimustulosten mukaan järvitaimen lisääntyy niska-alueen lisäksi myös kosken muilla alueilla, joten kahlaamista suositellaan vältettävän koko koskialueella. Toisaalta on hyvä muistaa, että Vilppulankoskessa esiintyy Suomen ainut kevätkutuinen lohikala harjus. Harjuksen lisääntyminen tapahtuu touko-kesäkuussa. Harjuksen luontaisen lisääntymisen onnistumisen kannalta, kevätaikaista kahlaamista suositellaan myös vältettävän Vilppulankoskella.




Vaikka jotkut kalastajat kokevat kalastussääntöjen rajoittavan heidän kalastustaan liikaa, on sääntöjen taustalla aina perusteltu tavoite. Yleisesti voidaan ajatella, että kalastussäännöt luovat kalastuskohteelle yhteiset pelisäännöt, joiden puitteissa kalastus tapahtuu kaikkien kalastajien osalta. Samalla säännöillä pyritään ohjaamaan kalastusta suuntaan, joka pitkällä aikajänteellä hyödyttää kaikkia kalastajia. Kalastussäännöt tulisi aina olla perusteltavissa, mikä helpottaa kalastajien noudattamista niitä. Seuraavassa käydään hieman läpi Vilppulankosken kalastussääntöjä, sekä perustellaan mihin niillä pyritään.




Koukku rajoitukset, vieheessä saa olla vain yksi kolmihaarakoukku


Myös tällä säännöllä pyritään vahvistamaan luontaisesti lisääntyvää taimenkantaa — ai mitenkä? Minäpä kerron.


Jos taimen on onnistunut lisääntymään Vilppulankoskessa, sen mäti on selviytynyt talvesta ja poikanen on onnistuneesti kuoriutumaan keväällä, alkaa taimenen poikasen vaarallisin elinvaihe. Suurin osa kuoriutuneista taimenen poikasista menehtyy ensimmäisen kesän aikana. Monet petokalat, kuten ahven, hauki ja virtavesissä erityisesti made, niittävät tätä veden viljaa. Ensimmäisen kesän jälkeen kuoriutuneista yksilöistä ovat jäljellä nopeimmat, vahvimmat ja arimmat, siis eliittiluokka. 

Noin 8-9 cm:n pituinen kesänvanha taimenen poikanen.



Poikasvaihe ei ole ensimmäisen kesän jälkeen vielä ohi, vaan poikaset jäävät kasvamaan virtaveteen vielä useiksi vuosiksi. Tavallisesti taimenen poikanen lähtee syönnösvaellukselle 25 cm pituisena eli 2-3 vuoden ikäisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että taimenet joutuvat elämään Vilppulankoskessa keskimäärin 3 vuotta. Ja nyt päästään asiaa.... 


Osaatko arvata, montako kertaa tämä poikanen tulee näkemään vapaa-ajankalastajan vieheen tai perhon näiden vuosien aikana? Entä montako kertaa se kelpuuttaa sille tarjotun pyydyksen näiden kolmen vuoden aikana? Aivan oikein- lukemattomia kertoja. Alamittaisilta taimenilta ei voida välttyä kalastuksen yhteydessä, mutta kalastajat voivat omilla teoillaan ja valinnoillaan vaikuttaa siihen, kuolevatko nämä yksilöt kalastuksen yhteydessä.



Tämäkin taimenen poikanen on joskus ollut kiinni 

pyydyksessä. Kala on kuitenkin selviytynyt vapautuksesta.




Koukkurajoituksella pyritään vähentämään juuri pientenalamittaisten taimenten vaurioita ja niiden kuolleisuutta. Pienet taimenet tarttuvat yleensä liian hyvin monikoukkuisiin pyydyksiin, mikä lisää kalojen vaurioita ja kuolleisuutta. Nämä pienet yksilöt ovat se eliittiluokka, jotka tulisi kasvaa 60 cm:n pituisiksi lisääntymiskykyisiksi yksilöksi, ja jotka luontaisen lisääntymisen kautta voimistaisi Vilppulankosken reitin taimenkantaa.




Vilppulankosken taimenkannan tilaa seurataan kolmen

vuoden välein tehtävillä sähkökoekalastuksilla. Tulokset

osoittavat, että taimen lisääntyy luontaisesti koskialueella,

mutta lisääntyminen on heikkoa.




Kalojen alamitat: taimen 60 cm, harjus 35 cm, kuha 40 cm


Kalojen alamitat ovat juuri muuttuneet uuden 1.1.2014 voimaan astuneen kalastusasetuksen myötä. Napapiirin eteläpuolella taimenen alamitta nousi 40 cm:stä 60 cm:n ja harjuksen alamitta 30 cm:stä 35 cm:n. Asetuksessa on määrätty, että alamittainen kala on välittömästi laskettava veteen takaisin elävänä tai kuolleena. Tulkinnan varaa tämän asian suhteen ei ole.


Kalojen alamitan tarkoituksena on kohdistaa kalastus niihin yksilöihin, jotka katsotaan saavuttaneen sukukypsyyteen vaaditun pituuden. Tavoitteena on siis antaa kaloille mahdollisuus lisääntyä edes kerran ennen kuin tämä yksilön joutuu kalastajan saaliiksi. Vaikka uuden kalastuslain mukaan yli 60 cm pituinen yksilö voitaisiinkin Vilppulankoskessa ottaa saaliiksi, suosittelemme myös näiden yksilöiden vapauttamista luontaisen lisääntyvän taimenkannan vahvistamiseksi.


Vuodesta 2013 lähtien on Vilppulankosken reitillä käytetty taimenistutuksissa rasvaeväleikattuja taimenia. Rasvaeväleikkauksen ansiosta kalastajat voivat tietää onko kala istutettu vain luonnon lisääntymisestä peräisin. Vasen kuva: rasvaeväleikattu taimen (istukas) ja oikea kuva rasvaevällinen taimen, joka on luontai-sesti lisääntymisestä peräisin.




Saaliskiintiö


Vilppulankoskella nykyinen saaliskiintiö on 2 lohikalaa/vrk ja 2 toutainta/vrk.

Monissa erityiskalastuskohteissa on käytössä kolmen saaliskalan kiintiö kalastusvuorokauden aikana. Vaikka saaliin saaminen ja saaliin ottaminen ovatkin kalastuksen päämotivaattoreita,voidaan kysyä mihin tämä kolmen saaliskalan kiintiö on perustunut? Miksi juuri kolme saaliskalan kiintiö on katsottu olevan oikea saalismäärä kalastajalle? Nykyisin monet erityiskalastuskohteet, Vilppulankoski mukaanlukien, ovat saalisvarmoja kalastuskohteita säännöllisesti tehtävien istutusten ansiosta. Vaeltavat järvitaimenkantamme eivät pysty luontaisen lisääntymisen kautta pitämään sellaista kantaa yllä, johon kalastajat ovat tottuneet. Istutusten varjopuolena on, että kalastajat ovat tottuneet samaan usein kiintiöllisen kaloja, jos näin ei tapahdu kokevat jotkut kalastajat, että istutustoiminta on epäonnistunut.


    

Kirjolohi on Vilppulankosken pääistutuslaji, jolla turvataan saalisvarmuus (vasen kuva).Vilppulankoskessa esiintyy harjusta (oikea kuva). Harjuskantaa pyritään tulevaisuudessa vahvistamaan.



Vilppulankoskella on pienennetty saaliskiintiötä kahteen saaliskalaan, jotta useampi kalastusluvan lunastaja voisi saada saaliskalaan kontaktin ja onnistuneella suorituksella myös jotain kotiin vietävää. Vilppulankoskella pääistutuslajina on ollut kirjolohi. Kirjolohi toimii jatkossakin pääistutuslajina, mutta tulevaisuudessa istutusvaroja kohdistetaan myös järvitaimeneen ja harjukseen. Suosittelemme, että kalastajat ottaisivat ruokakalaksi kirjolohia.